Kaikenlaista sitä tapahtuukaan..

Postaustauko.. Pahoittelen, että tälläinen oli, huom. oli.

Kuten lukijat muistavat.. ehkä muistatte.. putosin Tiinan tallin estetunnilla ja otin kädellä vastaan. Tästä on kulunut aikaa jo varmaan parisen kuukautta, reippaasti. Menin putoamisen jälkeen suoraan lääkäriin terveyskeskukseen jossa otettiin kuvat ja lääkäri totes, että ei oo murtumaa. Olin kyllä iloissani! Selvisin säikähdyksellä..

Niin ainakin luulin. Ypäjällä soveltuvuuskokeessa piti punnertaa ja kuten siinä postauksessa kerroinkin, se ei onnistunut. En saanut painoa sen käden varaan, enkä kättä suoraksi. Tämä pisti miettimään, että meneekö paranemisessa muka näin kauan. Kun arkiviikko koitti, menin työterveyteen jossa varattiin uusi aika kuvauksiin ja lääkäri lupasi palata asiaan heti samana päivänä, kun kuvat on otettu. Sainkin sitten soiton joka ei ollut niin kovinkaan mukava.. Venesluu oli/on murtunut.

Olin viime perjantaina uusissa kuvauksissa.. taas ja sen jälkeen oli ortopedille aika. Kuvia otettiin lisää ja käden ollessa eri asennoissa. Odottelin kasista puoli yhteentoista saakka lääkärille pääsyä..
Kun se lääkäri vihdoin sieltä tuli, niin hän vain totesi, että melkeinpä ainut mahdollisuus jolla käsi saataisiin nopeasti ja varmasti kuntoon, on leikkaus. Lisäksi luutumista oli tapahtunut niin vähän. Oli vähällä, etten pudonnut tuolilta, koska olin varma, että leikkausta ei tehtäisi. Ja pah. Eikä siinä auta. Pakkohan tuo on saada kuntoon. Pääsen kiireellisten leikattavien joukkoon ja leikkaus olis JO ENSI KUUN ALUSSA.. Sitä odotellessa. Leikkauksessa siis tuonne käteen laitetaan joku ruuvi jonka ympärille tuo pitäisi luutua ja se pitäisi luun paikoillaan. Leikkaus tehtäis niin, että pelkkä käsi olis puudutettuna. Hyi, siihen en kyllä suostu. Saavat nukuttaa kokonaan.

Moni alkaa miettimään, mites koulu, työt ja etenkin Kessi. Sairasloman pituutta ei osaa sanoa, näkee sitten kuinka lähtee toipumaan ja kuinka leikkaus onnistuu. Jään töistä pois ensi kuun alussa. Joka tapauksessa olisi pitänyt jäädä pois koulun takia ens kuun lopussa ja senkin vuoksi, koska multa  LÄHTEE AJOKORTTI. Hupsista. Kessiä ratsastaa Milla ja Mia niin, että kuljen tallilla mukana niiden kans ja pidän tunteja. Harmittaa kyllä, jos joutuu pitkään oleen saikulla. :/

Hyviäkin uutisia on, Kessi rakas on tiineenä! :)  <3

Ypäjä-GO GO!!

"Jännittää.. jännittää.. JÄNNITTÄÄ!".. tuollaiset fiilikset oli tiistai-iltana.
Keskiviikkona oli herätys puol seiskalta aamulla. Olo oli ihan virkee. Ongelmia tuotti, että mitä vaatteita otan mukaan. Vaattteiden pitäisi olla sopivat kuntotestiin ja talliin. Päätin siis laittaa jalkaani collarit. Ne sopii molempiin ja säästyy vaatteiden vaihdolta paikan päällä. Matkaa oli edessä n. 230 km eli kolmisen tuntia autossa istumista. Ai niin.. Volvo päätti hajota tiistaina joten matkattiin porukoiden autolla. Varoitan jo heti tämän postauksen pituudesta!

Päästiin lähtemään vähän jälkeen seittämän ja eiköhän multa jääny kännykkä porukoille. Ei muuta kuin sitä hakemaan. Onneksi matkaa oli ehitty ajaa vasta 5 kilsaa. Sitten jatkettiin taas. Matka sujui aluksi todella hitaasti. Maisemia oli jos jonkinlaisia. Moottoriteillä tuli huristeltua ja ohiteltua autoja. Vipa tunti meni nopsaa.
Saavuttiin jonnekin "keskelle" ei mitään. Mietin jo hetken aikaa, että saavuttiinko oikeesti ypäjälle. Luulin sitä isommaksi paikaksi. : D Yritin auton ikkunasta vauhdeista saada kuvaa, siksi noi on vähän tuollasta laatua.
Ypäjällä ilmoittautuminen alkoi klo 11-11.45 joten oltiin ihan ajoissa paikalla, eli varttia vailla ykstoista.

Aluksi mentiin toimistoon jossa ilmoittauduin saapuneeksi. Esitteitä kainaloon ja sitten ruokalassa olevaan pikkuluokkaan. Kahvia ja pullaa mussuttaen kuuntelimme infon. Paljon uutta ja vanhaa tietoa tuli. Muunmuassa uutena asiana tuli se, että kesäloma on paljon lyhyempi kuin muilla ammattikouluissa opiskelevilla ja jos muutan vuokralle Ypäjälle, en saa kelalta korvauksia, koska koulu tarjoaa asuntolasta paikan.

Infon jälkeen meidät jaettiin kahteen ryhmään. Ryhmä johon mä kuuluin, suuntasi ensimmäisenä kuntotestiin ja haastatteluun. Meidän piti täyttää pieni kyselylappunen. Lappusessa kysyttiin mm. kunnon tasoa, onko ollut viime aikoina kipeä, poltteleeko ja niin edelleen. Osallistuin kuntotestiin ensin. Lähdettiin neljän muun likan kans juoksemaan lampea ympäri, ihan vaan verkkaillen ja pienessä vesisateessa. Sitten se ohjaaja luki meidän kyselylaput ja keräs meistä vielä lisää tietoa. Kuntotestissä tehtiin vatsat, punnerrukset ja kyykyt. Huomasinkin, että ei helvetti. En pystyny tekemään punnerruksia, kun tuo käsi jonka päälle putosin ei kestä mun omaa painoa eikä taivu tarpeeksi, että saisin käden suoraksi. Punnerruksien tekemättä jättäminen vamman vuoksi ei onneksi vaikuttanut arvosteluun. Vatsoja taisin saada kolmenkymmenen sekunnin aikana 14 vaiko 15. Hyi mua! Treenaamaan!! Kyykyissä vaivuin jonnekin koomaan ja tasaiseen rytmiin ja loppu sekunneilla tajusin, että pitää sitä tahtia ny kiristää! Niitä sain.. öö 21? Huonompiakin suorituksia oli. Haastattelussa rehtori ja toinen ohjaaja kyseli kaikenlaista mm. oonko kiinnostunut ravipuolesta, missä oon parin vuoden päästä, miksikä aikaisemmin opiskelin, mitä tein koulun jälkeen, omat hevoskokemukset ja paljon olen viikossa hevosten kanssa tekemisissä. Haastattelun jälkeen oli breikki jonka aikana ehti tutustua ryhmäläisiin. Yksi oli tullut Rovaniemeltä saakka, toinen taas Karjalasta ja niin edelleen. Jokaisella omat kokemukset hevosista ja niitä oli mielenkiintoista kuunnella.

Sen jälkeen koitti tallissa kokeet. Mentiin luokkaan jossa alettiin tekemään esseetä; Ammattina hevostenhoitaja. Siitä piti kirjoittaa mm. työajoista, palkasta, tehtävistä jne. Kaksi kerrallaan meni tekemään toista testiä hevosten kanssa. Yritin kirjoittaa mahdollisimman laajasti. Oon vaan vasuri, niin alkoi puolessa välissä A4 paperia kättä särkemään, jep, juurikin tuota vammakättä josta jo aiemmin manasin. Kirjoitin kuitenkin esseen sinnikkäästi uudelleen. Maximi tai minimi määrää tekstin pituudelle ei ollut. Ihan vapaasti sai kirjoittaa, vaikka ranskalaisia viivoja käyttäen. Eli äidinkieliseen ulkoasuun ei otettu huomiota. Sisältö oli tärkeämpää. Kun oma vuoroni tuli mennä tekemään tehtävää hevosen kanssa alkoi hieman jännittää. Muuten pystyin olemaan koko alkuajan rentona. Ohjaaja kyseli tallissa koko ajan jotain. Miksi valitsin Ypäjän, missä olen vaikka kolmen vuoden päästä, kestänkö itteäni nuorempia opiskelijoita.. jne. Hoidettavakseni sain harmaan kimon hevosen. Nimeä en muista. Ekaksi sille piti laittaa riimu ja sitoa karsinaan. Mulle annettiin muutama harja ja mun piti harjata se. Sen jälkeen annettiin kaviokoukku ja pyydettiin selittämään mitä tutkin hevosen jaloista, ennen kuin lähden ratsastamaan, jos tutkin ollenkaan. Selitin samalla tarkistavani, ettei ne kuumota, ei ole haavoja, patteja tai jotain kiveä tms. kengässä tarttuneena ja taisin jotain muutakin sanoa.
Tehtäväksi tuli seuraavana ottaa hevonen karsinasta taluttaa se käytävän toiseen päähän ja kääntyä oikealta puolelta ja kävellä vastakkaiseen käytävän päähän ja kääntyä vasemmalta puolelta. Tämä tehtävä vaikutti aivan lällyltä. Heppa sen jälkeen vaan karsinaan ja riimu pois päästä. Siinä se! Turhaan jännitin!

Tähän loppuivat soveltuvuuskokeen tehtävät. Kello saavutti neljän ja soittelin äipälle, että tulee ruokalaan niin päästään syömään. Ruokana oli riisiä ja jotain kanakastiketta sekä pyttistä.. Jos joku halusi tietää?! :D
Ruokailun jälkeen olis ollu vielä kierros tallialueella ja muualla, mutta me lähdettiin syöminkien jälkeen. Ihan luvalla. Vettä satoi koko ajan joten äippäkään ei viittinyt sateella lähteä kuvailemaan.

Takasin tulo matka sujui muuten hyvin, mitä nyt navi päätti välillä nukkua ja ajettiin yhden risteyksen ohi.. Käytiin Pirkkalan apsilla kahvilla jotta jaksetaan vielä kotiin saakka. Matkalla sato vettä varmaan puoleen väliin saakka. Takaisin kotona olimme joskus kahdeksan kieppeillä illalla. Päivä oli kaiken kaikkiaan todella rento ja ihan turhaan jännitin! Hyvä fiilis jäi ja nyt saakin odottaa jännityksellä, kun päivä 13.6 koittaa jolloin saa tietää tulokset minne kouluun pääsi (ainakin Ypäjältä saa tiedon tuolloin). Hain myös muihin hevoskouluihin, tosin ypäjä ykkösenä. Pääsinkin helpolla, kun Ypäjän hevosopisto lähettää soveltuvuuskokeen tulokset muihin hevoskouluihin niin niissä ei tarvitse sitten erikseen käydä. Pääsee paljon vähemmällä. Kaikki jotka empivät soveltuvuuskokeisiin menoa, niin ihan turhaan. Jännittäminen ei kannata, ketään siellä ei syödä. :)  Pahoittelen, että tämä postaus tuli näin myöhään, mutta kiireitä on piisannut.
Ps. banneri on kadoksissa.. blogger sekoilee.

Kysymyksiä saa laittaa tulemaan kommenttiboxiin!

Mätsäreissä käyty

Lauantaina oli Seinäjoella ne mätsärit. Tarkotus oli aamulla ehtiä käymään Retun kans koirapuistos purkaas energiaa, mutta jätettiin se välistä. Ensinnäki ite heräsin niin myöhään, vasta joskus 12 aikoihin. Porukat oli täälä varmaan puoli kahdelta ja kolmelta alko ilmottautumiset. Lauantaina oli kyllä niin lämmin päivä, että huhhuh! Ihan hyvä, kun jätettiin koirapuisto välistä.

Mätsärit pidettiin Päivölän Cittarin parkkiksella. Kävin ilmottaa retun kolmeen luokkaan, pentuihin, JH ja pikku koiriin. Venailtiin siinä tunti, porukkaa tuli aika hiljakseen paikalle. Mätsärit alko neljältä ja lähettiin liikkeelle lapsi-koira luokasta.

Sitten alotettiin sen jälkeen JH-luokka. Sisko, Mia siis, esitti Retun siinä. Retu veti taas hieman liikaa. Yksin kävely sujui paremmin. Sitten takaisin riviin ja jännittämään tulosta. Helpotti heti, kun kuudenneksi sijoittuneen kohdalle kerrottiin jonkun muun parin nimi, kuin meidän. Me olimmekin sitten viidensiä. Tai siis Mia ja Retu oli. Olin tyytyväinen, ettei Retu ollut viimeinen! :) Palkinnoksi tuli pinkki pieni ruusuke ja pikku lahjapussi.

JH-luokka, jännättiin tuloksia..

Viidenneksi JH-kilpailuissa sijoittui Mia ja jackrussellinterrieri Retu 

© Henna Niemi

Sitten pienten koirien luokkaan. Esitin Retun siinä itse. Retu käveli muuten hyvin, mutta yhdellä suoralla piti aina päästä vähän kiskomaan. Pöydällä se antoi katsoa kaikki paikat kiltisti. Hyvä poika! Tuomari kehui valkoisia hampaita ja totesi, että Retulla taitaa olla kiire jonnekin (kävelyssä.)
Saatiin sininen nauha.

Sen jälkeen mentiin jo kiireellä pentu luokkaan. Sielä Retu käveli paljon paremmin. Meidän parina oli saksanpaimenkoiranpentu, sama joka viime kerralla oli Kurikan mätsäreissäkin vastassa. Retu katottiin taas pöydälläkin. Tuomari kehui, kuinka paljon paremmin Retu käyttäytyy ja toimii verrattuna Kurikan mätsäreihin. Tähän oon niiiiiiin tyytyväinen, oli kyllä kiva kuulla!  Saatiin sininen nauha. Kaikki sinisen nauhan saaneet käveli yhden kerran ympäri ja sitten isot pennut erikseen ja pienet erikseen ja lopuksi taas kaikki yhdessä. Retu meinas pistää istualleen jatkuvasti. Kuumuus teki vissiin tepposet. Retua ei valittu sijoittuneiden joukkoon.

Jouduttiin taas juosta nopeesti sinne edelliseen luokaan jossa kaikki muut sinisen nauhan saaneet odotti meitä :D Käveltiin taas ympäri. Sitten tuomarit valitti 6 parasta. Olin hypätä innosta pystyyn, kun tuomari tuli kättelemään meitä. Meitä?! Mikä tunne! Tuomarit mietti kauan aikaa ja pyysi meitä kaikkia kävelemään vielä kerran. Retu käveli oikein mallikkaasti, mutta sillä ei oikein enää riittänyt kärsivällisyys seisoa paikoillaan. Välillä se yritti istua ja yhtäkkiä meidän takana alko joku rapisuttaa jotain paperipussiaan, tottakai se kiinnostui, mutta onneksi ei kovinkaan kauaksi aikaa. Näistä kuudesta valittiin ne neljä jotka sijoittui. Me ei päästy siihen joukkoon. Mutta oon todella tyytyväinen, että meillä oli siihen mahdollisuus :)

Retuun oon todella tyytyväinen! Seuraaviin mätsäreihin on aikaa, joten toivotaan, että ehditään kehittyä siihen mennessä huimasti. Anteeksi, jos postaus vaikuttaa sekavalta. Tai siis selostukseni. Nyt vaan jatketaan aktiivisesti koirapuistossa käyntiä. Ai niin, ens kerralla otan kyllä oman kuvaajan mukaan. Sisko ei oo oikein aktiivinen tuossa kuvaamisessa -_-

Puhelinlaatu..

Pikakuulumisia..

Viikko on melkein taas jo hurahtanut.. ja töissähän tuo on suurimmaksi osaksi mennyt. Onneksi on viikonloppu vapaa :) Tosin viikonloppu on buukattu täyteen jos jonkinlaista tekemistä. Ensi viikkoa odotan jännityksellä, keskiviikkona olisi se kauan odotettu ja jännitetty soveltuvuuskoe Ypäjällä. Porukka sanoo, että se on ihan rentoa, mutta se ei mun jännitystäni kovinkaan paljoa laske! Lupaan tehdä reissusta postauksen. Lisäksi torstaina mun pitää käydä poliisilaitoksella kuulemassa tuomioni siitä, saanko pitää ajokorttini vaiko enkö..

Ollaan miehen kanssa mietitty ja päätetty, että Retulle hankitaan koirakaveri heti, kun tulee sopiva sauma. Aikaa eikä vaivaa se toinen koira ei juurikaan tuo. Poitsulle vaan olis varmasti mukavempaa, kun on ystävä aina rinnalla. Rodusta ei olla päätetty. Ei siis oo varmaa pysytäänkö russelissa vai vaihdetaanko kokonaan rotua.

Huomenna olisi mätsärit jonka jälkeen meen porukoille yöksi ja palaan takaisin kämpille sunnuntaina. Huomisesta päivästä teen kattavan kuvallisen My day- postauksen. Mätsäreistä tietenkin postaus erikseen. :)
Sunnuntaina on meillä kaikilla kolmella, mulla, siskolla ja Millalla tunti latva-kiviniemessä. Pääsen ehkä kokeilemaan sitä suokki-oria, joka kaipailee puolivuokraajaa. Sitte meen muutamaksi päiväksi töihin ja taas tiistaina porukoille ja perjantaina takaisin. Ramppaamista, mutta minkäs teet. Mieskin lähtee huomenna ainakin viikoksi mökille, niin mitäpä mä täälä yksinäni.

Kessi on viety viikko sitte oriin luo, mutta ei ainakaan oo vielä tullut kiimaan. Toivotaan, että pian tulisi. Laitan loppuun kuvan Kessin varsasta, joka asustaa vieläkin samalla tallilla. Ikää sillä on reippaat parisen vuotta. Voisin joku kerta ottaa tuon varsan käsittelyyni kera kuvaajan.

Viime viikolla kokeilemani ic-ruuna on löytänyt jo vuokraajan. Harmittaa vähäsen, mutta ehkä tällä oli joku tarkoitus? Oon päättänyt, etten pidä kiirettä vuokrahevosen löytämisen kanssa. Ratsastelen Kessiä, kun se takaisin tallille tulee ja käyn ratsastuskoulussa tunneilla. Se vuokrahevonen osuu kohdalle, kun aika on :)

Viikolla ollaan käyty ahkerasti viitenä peräkkäisenä päivänä koirapuistossa. Kaiken näköisiä ja kokoisia leikkitovereita on ollut. Huippuna tuo tanskandoggi.. Sama väritys, eri koko ;) Hyvin niilläkin leikit suju, Retu tosin päätti välillä juosta penkin alle. Nyt on ollu kolmen päivän breikki puistosta, mutta huomenna taas!

Kuva koirapuistosta.. On vähän.. vähän iso leikkikaveri : D

Löysin niiiiin mulle sopivan vyön! Vyö on myynnissä Gina tricotissa.. Multa vaan saa kuulla usein tuon lausahduksen.. Hinta ei oo todellakaan paha, 12€

Aivan ihana <3 

Viime kertaisista Kurikan mätsäreistä..