Ypäjä-GO GO!!

"Jännittää.. jännittää.. JÄNNITTÄÄ!".. tuollaiset fiilikset oli tiistai-iltana.
Keskiviikkona oli herätys puol seiskalta aamulla. Olo oli ihan virkee. Ongelmia tuotti, että mitä vaatteita otan mukaan. Vaattteiden pitäisi olla sopivat kuntotestiin ja talliin. Päätin siis laittaa jalkaani collarit. Ne sopii molempiin ja säästyy vaatteiden vaihdolta paikan päällä. Matkaa oli edessä n. 230 km eli kolmisen tuntia autossa istumista. Ai niin.. Volvo päätti hajota tiistaina joten matkattiin porukoiden autolla. Varoitan jo heti tämän postauksen pituudesta!

Päästiin lähtemään vähän jälkeen seittämän ja eiköhän multa jääny kännykkä porukoille. Ei muuta kuin sitä hakemaan. Onneksi matkaa oli ehitty ajaa vasta 5 kilsaa. Sitten jatkettiin taas. Matka sujui aluksi todella hitaasti. Maisemia oli jos jonkinlaisia. Moottoriteillä tuli huristeltua ja ohiteltua autoja. Vipa tunti meni nopsaa.
Saavuttiin jonnekin "keskelle" ei mitään. Mietin jo hetken aikaa, että saavuttiinko oikeesti ypäjälle. Luulin sitä isommaksi paikaksi. : D Yritin auton ikkunasta vauhdeista saada kuvaa, siksi noi on vähän tuollasta laatua.
Ypäjällä ilmoittautuminen alkoi klo 11-11.45 joten oltiin ihan ajoissa paikalla, eli varttia vailla ykstoista.

Aluksi mentiin toimistoon jossa ilmoittauduin saapuneeksi. Esitteitä kainaloon ja sitten ruokalassa olevaan pikkuluokkaan. Kahvia ja pullaa mussuttaen kuuntelimme infon. Paljon uutta ja vanhaa tietoa tuli. Muunmuassa uutena asiana tuli se, että kesäloma on paljon lyhyempi kuin muilla ammattikouluissa opiskelevilla ja jos muutan vuokralle Ypäjälle, en saa kelalta korvauksia, koska koulu tarjoaa asuntolasta paikan.

Infon jälkeen meidät jaettiin kahteen ryhmään. Ryhmä johon mä kuuluin, suuntasi ensimmäisenä kuntotestiin ja haastatteluun. Meidän piti täyttää pieni kyselylappunen. Lappusessa kysyttiin mm. kunnon tasoa, onko ollut viime aikoina kipeä, poltteleeko ja niin edelleen. Osallistuin kuntotestiin ensin. Lähdettiin neljän muun likan kans juoksemaan lampea ympäri, ihan vaan verkkaillen ja pienessä vesisateessa. Sitten se ohjaaja luki meidän kyselylaput ja keräs meistä vielä lisää tietoa. Kuntotestissä tehtiin vatsat, punnerrukset ja kyykyt. Huomasinkin, että ei helvetti. En pystyny tekemään punnerruksia, kun tuo käsi jonka päälle putosin ei kestä mun omaa painoa eikä taivu tarpeeksi, että saisin käden suoraksi. Punnerruksien tekemättä jättäminen vamman vuoksi ei onneksi vaikuttanut arvosteluun. Vatsoja taisin saada kolmenkymmenen sekunnin aikana 14 vaiko 15. Hyi mua! Treenaamaan!! Kyykyissä vaivuin jonnekin koomaan ja tasaiseen rytmiin ja loppu sekunneilla tajusin, että pitää sitä tahtia ny kiristää! Niitä sain.. öö 21? Huonompiakin suorituksia oli. Haastattelussa rehtori ja toinen ohjaaja kyseli kaikenlaista mm. oonko kiinnostunut ravipuolesta, missä oon parin vuoden päästä, miksikä aikaisemmin opiskelin, mitä tein koulun jälkeen, omat hevoskokemukset ja paljon olen viikossa hevosten kanssa tekemisissä. Haastattelun jälkeen oli breikki jonka aikana ehti tutustua ryhmäläisiin. Yksi oli tullut Rovaniemeltä saakka, toinen taas Karjalasta ja niin edelleen. Jokaisella omat kokemukset hevosista ja niitä oli mielenkiintoista kuunnella.

Sen jälkeen koitti tallissa kokeet. Mentiin luokkaan jossa alettiin tekemään esseetä; Ammattina hevostenhoitaja. Siitä piti kirjoittaa mm. työajoista, palkasta, tehtävistä jne. Kaksi kerrallaan meni tekemään toista testiä hevosten kanssa. Yritin kirjoittaa mahdollisimman laajasti. Oon vaan vasuri, niin alkoi puolessa välissä A4 paperia kättä särkemään, jep, juurikin tuota vammakättä josta jo aiemmin manasin. Kirjoitin kuitenkin esseen sinnikkäästi uudelleen. Maximi tai minimi määrää tekstin pituudelle ei ollut. Ihan vapaasti sai kirjoittaa, vaikka ranskalaisia viivoja käyttäen. Eli äidinkieliseen ulkoasuun ei otettu huomiota. Sisältö oli tärkeämpää. Kun oma vuoroni tuli mennä tekemään tehtävää hevosen kanssa alkoi hieman jännittää. Muuten pystyin olemaan koko alkuajan rentona. Ohjaaja kyseli tallissa koko ajan jotain. Miksi valitsin Ypäjän, missä olen vaikka kolmen vuoden päästä, kestänkö itteäni nuorempia opiskelijoita.. jne. Hoidettavakseni sain harmaan kimon hevosen. Nimeä en muista. Ekaksi sille piti laittaa riimu ja sitoa karsinaan. Mulle annettiin muutama harja ja mun piti harjata se. Sen jälkeen annettiin kaviokoukku ja pyydettiin selittämään mitä tutkin hevosen jaloista, ennen kuin lähden ratsastamaan, jos tutkin ollenkaan. Selitin samalla tarkistavani, ettei ne kuumota, ei ole haavoja, patteja tai jotain kiveä tms. kengässä tarttuneena ja taisin jotain muutakin sanoa.
Tehtäväksi tuli seuraavana ottaa hevonen karsinasta taluttaa se käytävän toiseen päähän ja kääntyä oikealta puolelta ja kävellä vastakkaiseen käytävän päähän ja kääntyä vasemmalta puolelta. Tämä tehtävä vaikutti aivan lällyltä. Heppa sen jälkeen vaan karsinaan ja riimu pois päästä. Siinä se! Turhaan jännitin!

Tähän loppuivat soveltuvuuskokeen tehtävät. Kello saavutti neljän ja soittelin äipälle, että tulee ruokalaan niin päästään syömään. Ruokana oli riisiä ja jotain kanakastiketta sekä pyttistä.. Jos joku halusi tietää?! :D
Ruokailun jälkeen olis ollu vielä kierros tallialueella ja muualla, mutta me lähdettiin syöminkien jälkeen. Ihan luvalla. Vettä satoi koko ajan joten äippäkään ei viittinyt sateella lähteä kuvailemaan.

Takasin tulo matka sujui muuten hyvin, mitä nyt navi päätti välillä nukkua ja ajettiin yhden risteyksen ohi.. Käytiin Pirkkalan apsilla kahvilla jotta jaksetaan vielä kotiin saakka. Matkalla sato vettä varmaan puoleen väliin saakka. Takaisin kotona olimme joskus kahdeksan kieppeillä illalla. Päivä oli kaiken kaikkiaan todella rento ja ihan turhaan jännitin! Hyvä fiilis jäi ja nyt saakin odottaa jännityksellä, kun päivä 13.6 koittaa jolloin saa tietää tulokset minne kouluun pääsi (ainakin Ypäjältä saa tiedon tuolloin). Hain myös muihin hevoskouluihin, tosin ypäjä ykkösenä. Pääsinkin helpolla, kun Ypäjän hevosopisto lähettää soveltuvuuskokeen tulokset muihin hevoskouluihin niin niissä ei tarvitse sitten erikseen käydä. Pääsee paljon vähemmällä. Kaikki jotka empivät soveltuvuuskokeisiin menoa, niin ihan turhaan. Jännittäminen ei kannata, ketään siellä ei syödä. :)  Pahoittelen, että tämä postaus tuli näin myöhään, mutta kiireitä on piisannut.
Ps. banneri on kadoksissa.. blogger sekoilee.

Kysymyksiä saa laittaa tulemaan kommenttiboxiin!