Otsikko pitää niin paikkansa. Eilen oli siis se pelottava leikkauspäivä, eli sairaalareissu.
Jos joku nyt ihmettelee mistä on kyse, niin tipuin 28.2 estetunnilla esteen jälkeen Vallun selästä ja tipuin maneesin pohjalle ja otin kädellä vastaan. Menin suoraa ensiapuun jossa otettiin sitten röngtenkuvatkin. Lääkäri ei nähnyt kuvissa murtumaa. Lähetti särkylääkkeiden kera kotiin. Kävin saikun jälkeen työterveydessä, jossa annettiin lisää saikkua ja kerrottiin, että parantumiseen saattaa kulua useampikin kuukausi. Noh, annoin asian olla. Käytin kättä normaalisti.
Ypäjän soveltuvuuskokeissa huomasin, että kämmen taipuu ranteesta aika rajallisesti ja meninkin uudelleen työterveyteen toukokuun lopulla. Sieltä laitettiin uudelleen röntgenkuviin joista löydettiin veneluun murtuma. Tämän jälkeen tuli kutsu sairaalalta uusiin kuviin ja sen jälkeen aika ortopedille. Kuvissa näky murtuma joka ei ollut parantunu ollenkaan. Lääkäri sanoi, että leikkaus on ainut vaihtoehto.
Eilen oli siis leikkauspäivä. Sairaalaan menin äipän kans seiskaksi aamulla. Melkeinpä heti pääs huoneeseen ja sai vaihtaa ne niin ihanat sairaalavaatteet päälle. Odottelua.. odottelua.. Sain kympiltä jotku rentouttavat tabletit joten nukahdin sitten hetken päästä. Nukahtamista vauhditti se, että olin valmiiksi jo tosi väsynyt. Kahdeltatoista jälkeen haettiin puudutettavaksi. Tippa käteen ja sitä kautta sain särkylääkettä ja jotain vähän nukuttavaa ainetta. Leikattava käsi puudutettiin kainalon kohdalta. Puudutuksen jälkeen odottelin noin reippaan puoli tuntia.. oikeastaan nukuin tuon ajan. Siirryttiin leikkaussaliin jossa tuo käsi operoitiin. Eteen laitettiin sermi, etten nähnyt mitä ne teki ja ehkä ihan hyvä niin. Sain lisää särkylääkettä ja nukuttavaa ainetta. Voin sanoo, että käsi oli todellakin puudutettu. En tuntenu yhtään mitään.
Pääsin takas osastolle huoneeseen leikkauksen jälkeen heti suoraa. Ei siis tarvinnut jäädä heräämöön.
Osastolla olin kolmen jälkeen ja mies tulikin puoli tuntia sen jälkeen kattomaan mua <3 Sain vihdoin ruokaakin. En ollu syömättä kuin reippaan 20 tuntia. Tosin jouduin miehelleni sanoon tunnin päästä, että mua väsyttää ihan sikana, että se saa lähtee jos ei jaksa olla ja kattoo kun nukun. Mies lähti jonku ajan päästä ja jäin nukkumaan. Hoitajat herätti puol kasin aikaan ja kyseli vointia ja ilmoittivat, että pääsen koiin! Ihanaa!
Soitin miehen hakemaan ja sain sairaalas vielä iltapalankin. :) Apteekin kautta kotiin. Välillä meinaa väsyttää, ilmesesti johtuu tuosta yhdestä särkylääkkeestä.
Viikon päästä tulee uus aika jolloin otetaan tikit opis ja vaihdetaan uus kipsi sekä otetaan röngtenkuvat taas.
Sairaslomaa tuli 31.8 saakka eli ratsastamaan en pääse aikoihin :/
Joten jos joku täälä päin asuvista haluaa tunteja ja/tai valokuvaajan niin ilmoittakaa!
Pidän tunteja pientä korvausta vastaan ja sama juttu valokuvauksessa.
toppi H&M, shortsit Seppälä
ehkä tää olis osuvampi?
rakkaus..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti