Toivepostaus ♥

"Miten oon valmistautunu Ypäjälle menoon?"

Tästä aiheesta toivottiin postausta joten toteutanpas sen nyt heti..
Nyt täytyy heti alussa myöntää, että Ypäjälle lähtö on ollut välillä vaakalaudalla. Sen vuoksi en olekaan yhteishaun tulosten jälkeen hirveästi asiasta puhunutkaan täälä blogin puolella.

Aluksi lääkärit meinasivat, että oon sairaslomalla koko loppu vuoden. Silloin kesällä leikkauksen jälkeen sain postissa paperit toimenpiteestä ja sieltä löytyi kohta; "Täten viestitän oppilaitokselle, että käsi on estynyt fyysisistä kuormitteista koko loppu vuoden 2013".
Tämä asia sain kuitenkin syyskuussa käänteen ja sain nousta hevosen selkään sekä palata töihin.
Käsi on kestänyt töissä ihan hyvin, ratsastaessa välillä tuntuu pientä kipua silloin tällöin, varsinkin jos joudun esim. pidättämään hirveästi hevosta.

Vaikka sainkin luvan olla hevosten kanssa, silti jostain tuli vain sellainen olo, että en ehkä haluakaan lähteä. Aloin miettimään, että onko mulle mitään hyötyä koko koulutuksesta. Kävin selaamassa mollin sivuilla työtilannetta ja koko Suomessa oli oikein 6 vapaata työpaikkaa.. Jes! Tuo sai pohtimaan entistä enemmän, että haluaisinko todella opiskella hevostenhoitajaksi, joiden työtilanne näyttää huonolta ja joiden palkka on aika mitätöntä. Kävin tunneilla, etsin vuokrahevosta, kävin töissä.. Lisäksi vielä tuo parturipuolen ammatti alkoi houkutella vain enemmän... Joutuisin jättämään Retun ja mieheni A:n tänne. Siitä aloinkin miettimään, että mitä jos jostain syystä meidän suhde ei kestäisikään välimatkaa? Tuolloin vielä oli A:n kanssa epäselvää,  muuttaisiko se mukana. Epäilin vahvasti, että se jää tänne.. Onhan sillä vakityöpaikka. Nämä sai miettimään aina vaan vahvemmin, että jos vain jäisinkin tänne.

Nyt kuitenkin tällä viikolla, kyllä, tällä viikolla päätin, että mä lähden sinne kouluun!
Omalla alallanikaan ei ole hirveästi vapaita työpaikkoja eikä nykyisellä työpaikallanikaan ole vuoroja kovinkaan paljoa tarjottavana. Suunnitelmana on hevostenhoitajan koulutuksen jälkeen opiskella suoraan ratsastuksen ohjaajaksi.

En ole siis valmistautunut Ypäjälle lähtöön millään tavalla. Pikku hiljaa alan henkisesti valmistautumaan tulevaan koitokseen.. Edessä on mm. hirveä pakkaaminen, opiskelijakortti pitäisi hankkia, varmistaa jäykkäkouristuksen voimassa olo, viedä takki brodeeraukseen (omalla seuralla on tällä hetkellä seuratakkien tilaus ja brodeeraus menossa) ja etsiä jostain nopeesti turvakärjelliset jodphurit? Mutta, eiköhän se tästä! Asioilla on tapana järjestyä, kuten A aina sanoo  ♥

Maanantaina on siis lähtö Ypäjälle! Täältä tullaan!